Kari Viholainen

Vanhuksille turvattava elämä.

On turhauttavaa ja surullista lukea aina vaan pahempia kirjoituksia vanhustemme hoidosta. Vanhukset ovat jo heitteillä. Super teki vasta kyselyn kansanedustajille hoidon tilanteesta. Vain muutamat kansanedustajat vaivautuivat kyselyyn vastaamaan. Heitä ei siis asia edes kiinnosta.

Vanhusten hoito laitoksissa on pitkään ollut kyseenalaista. Syyllisiä eivät ole hoitajat vaan päättäjät. Kuinka paljon talousarvioissa ja budjeteissa kunnissa vanhusten hoitoon panostetaan. Aina on säästetty säästämisen perään. Niin myös Oulussa. Oulussa jopa pidetään hyvänä asiana sitä, että hyve- puolella on säästetty miljoonia ja taas miljoonia. Hyvänä asiana näyttää olevan sekin kun henkilöstöä on saatu vähennettyä. Näin on ainakin uutisoitu.

Mistä nämä miljoonat on pois? Ei tarvitse olla ruudin keksijä kun tiedostaa, että kovat säästöt ja henkilöstön väheneminen on pois hoitotyöstä. Vanhusten kohdalla asia on kuitenkin niin, että hyvän hoidon turva on oikeanlainen henkilöstömitoitus. Hoitajia on oltava riittävä määrä, jotta inhimillinen hoito voidaan toteuttaa.

Hoitoyksiköiden arki on sitä, että lähes liukuhihnalla vedetään läpi aamuvuoro, iltavuoro sekä yövuoro. Hoitajilla on hyvin vähän aikaa potilasta kohden. Siinä ajassa pitää tehdä paljon toimenpiteitä. Jotta hoitaja pysyy aikataulussa on hoitajan tehtävä hoitotehtävät kello kaulassa. Jotakin meillä on pielessä.

Laitoshoidossa oleva vanhus saa vain olematonta huomiota. Perusasiat kuten peseytyminen, pukeutuminen, lääkitys, virkistys sekä ateriointi on aikataulutettu. Yksilöllisyydestä on vaikea samaan aikaan puhua. Puhumattakaan, että vanhus voisi ulkoilla kesäisessä luonnossa. Vain harvat pääsevät osastolta ulkoilemaan. Aktiiviset omaiset ovat kullan arvoisia kun he auttavat läheistään. On paljon yksinäisiä vanhuksia, joilla ei ole lainkaan omaisia eikä välttämättä ystäviäkään. Hoitaja on monen vanhuksen ainoa lähimmäinen.

Monet hoitajat kokevat uupumusta, ahdistusta sekä riittämättömyyden tunnetta. Hoitaja kun joutuu kokemaan näitä asioita jatkuvasti, ei ole ihme niin monen hoitajan suunnittelevan alan vaihtoa. Meillä on jo nyt koulutettuja hoitajia noin 30 000, jotka tekevät muuta kuin hoitotyötä Hoitajat eivät ole koneita. Hoitajat ovat ihmisiä.


Jokainen meistä voi ajatella millaista olisi olla sidottuna vuoteeseen ja olla siinä vuosikausia pääsemättä edes huoneesta ulos. Näinkin on. Olla samassa huoneessa pääsemättä minnekään. Kyllä se on väärin. Vanhusten hoidon tilanne kyllä tunnistetaan, mutta miksi päättäjät eivät toimi? Todellinen asiantuntemattomuus nousee kyllä esille niissä suunnitelmissa, joissa mainitaan, että hoitajamitoitusta on alennettava. Asia kun todellisuudessa on niin, että hoitajamitoitusta pitää nostaa, jotta jonkinlainen inhimillinen hoito voitaisiin vanhuksillemme turvata.

On meillä myös hyviä hoitoyksiköitä, mutta niitä pitäisi vaan olla paljon enemmän.

Kari Viholainen
Oulu
(vihr)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Vanhusten hoito on bisnestä eli kun kulut minimoidaan, niin siitä seuraa voiton maksimointi.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän hoitaja kuva
Kari Viholainen

Näinhän se taitaa olla. Saas nähdä kuinka käy kun menemme kohti Sote-uudistusta. Kuntaliitto on ehättänyt lausua, että kunnat eivät kykene valmistautumaan Sote-uudistukseen tällä aikataululla.

Juhani Nurminen

Tällaiseen keskusteluun on pakko ottaa mukaan eräs tärkeä pointti: ketkä ovat päättäneet nykyisistä säädöksistä?

Toisaalta; onko niin, että tulevaisuuden vanhustenhoito ei kiinnosta nykypäättäjiä joilla tulee olemaan sellaiset eläkkeet, että on tarpeen tullen varaa maksaa yksityisen hoivakodin maksut ja ostaa lisäpalveluja?

Päättäjiksi pitää saada myös niitä jotka joutuvat turvautumaan kunnallisiin minimipalveluihin.

Toimituksen poiminnat