*

Kari Viholainen

Köyhät kuolevat ennen aikojaan ja psykiatriseen hoitoon vaikea päästä.

Vastahan tässä uutisoitiin, että köyhätkin kuolevat varakkaita aikaisemmin. Köyhät eivät saa hoitoa samalla tavalla rikkaisiin verrattuna. Eikös meillä ole noin 440 000 köyhää jonkin laskuopin mukaan. Kansaa siis "lakoaa" ennen aikojaan.

Ulosoton piirissä oliko noin joka kymmenes kansalainen. Luottotietonsa menettää yhä useampi. Turvapaikanhakijat eivät tunnu olevan ihmisiä lainkaan. Vanhukset ovat lähes heitteillä. Psykiatriseen hoitoon vaikea päästä.

Voineeko todeta, että hyvinvoivat ja varakkaat olkaa huoleti. Teille tässä maassa kyllä löytyy tilaa. Jos olet suuren firman pomo ole huoleti. Kyllä saat sen johtajasopimukseen sisältyvän ylimääräisen eläkkeen. Sinun ei tarvitse myydä kesämökkiäsi.

Kela uutisoi, että Suomessa on 47 000 kotitaloutta täysin yhteiskunnan tukien varassa. Määrän räjähdysmäiseen kasvuun Kela ei tiedä syytä. Voisiko asian kanssa olla tekemistä harjoitetulla sos-terv politiikalla? Asuntopolitiikalla? Työttömyydellä? Ihan vaan pohdin.

Helsingin Sanomissa 3.9.17 nuoren tytön vanhemmat kirjoittivat mielipidekirjoituksen kun tyttö ei pääse psykiatriseen hoitoon lakisääteisessä ajassa otsikolla. "Lapsemme käyttäytyy itsetuhoisesti ja viiltelee itseään, mutta kaupunki ei tarjoa apua lain määräämässä ajassa"

Valitettavasti tilanne on se, että sairauden pitää akutisoitua niin pahaksi, että apua saa vasta kun joutuu turvautumaan päivystyspalveluihin ja sen kautta osastohoitoon. Sen kautta on parempi mahdollisuus päästä nopeammin psykiatrian avohoidon palvelun piiriin. Esim. aloittamaan terapian.

Tilannehan on kummallinen siinä mielessä, että normi lähetteellä hoitoon pääsy kestää jopa kuukausia kaupungista ja kunnasta riippuen. Paljon puhuttu ja mainostettu "varhainen ja tarpeeksi ajoissa hoitoon pääsy sekä puuttuminen ongelmiin ei toteudu kuten pitäisi."

Tämä on arkea myös Oulussa. Peltolan psykiatriset osastot ovat yleensä aina täynnä potilaita ja myös ylipaikoilla joudutaan hoitamaan. Näinhän sen ei pitäisi olla. Nyt on jo tunnustettu ammattipiireissä, että psykiatrian laitospaikkoja on ajettu alas aivan liikaa. Hoidon tarve ja hoidon tarjonta eivät kulje käsi-kädessä.

On tehty virheellistä arviointia hoidon suunnittelussa tai lähinnä siinä kuinka kyetään vastaamaan hoidon tarpeeseen. Hoidon tarvitsijoita on enemmän kuin hoitoa pystytään tarjoamaan säädyllisessä ajassa. Sairaiden tilanne vaikeutuu ja mutkistuu jonossa ja asianmukaista hoitoa odottaessa.

Näin toimien sairaudet pahenevat ja hoito pitkittyy. Siihen liittyy paljon inhimillistä hätää ja kärsimystä, puhumattakaan kustannuksista. Ei ole kenenkään etu hoitoon pääsyn vaikeus. Pahimmassa tapauksessa potilas voi ajautua pitkään sairausloma kierteeseen, pitkäkestoiselle kuntoutustuelle ja lopulta ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kirjoitan hiemen ympäripyöreästi, koska tahdon suojata kuvatun henkilön yksityisyyttä.

Lähiympäristössäni elää ihminen, joka kärsii erittäin vakavista mielenterveysongelmista. Käytännössä tämä ihminen elää suurimman osan ajastaan harhamaailmassa.

Vainoharhathan aiheuttavat ihmisessä suuria pelkotiloja. Tällainen pelko johtaa vihamieliseen käytökseen. Tilanne on nyt se, että tämä äärimmäisen harhainen ihminen aiheuttaa pelkoa elinympäristössään aggresiivisella käytöksellään.

Koska kukaan lähiympäristön ihminen ei ole sukua tälle henkilölle, meillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia saada tätä ihmistä hoitoon. Meillä ei myöskään ole tietoa siitä, ovatko omaiset koittaneet saada apua kyseiselle henkilölle.

Me joudumme vain pelokkaina odottamaan, koska tulee se päivä, jolloin tämä henkilö oikeasti hyökkää jonkun kimppuun. Siinä vaiheessa se kuuluisa maito onkin jo kaatunut.

Käyttäjän hoitaja kuva
Kari Viholainen

On melkoisen hankala tilanne, mutta kokemuksesi ei ole harvinainen. Vastaavaa valitettavasti tapahtuu. Meillä Suomessa on hyvin tarkka yksilönsuoja ja itsenäisyys elämäämme. On kuitenkin niinkin, että selvästi sekavasta, harhaisesta ja epämääräisesti köyttäytyvästä henkilöstä voi ilmoittaa esim. hätäkeskukseen (112). Se ei ole vääränlaista puuttumista henkilön yksityisyyteen, vaan pikemminkin lähimmäisestä huolehtimista, vaikka ei olisikaan sukulainen tai vastaava. Viranomaisten tehtävänä on sitten selvittää ja huolehtia asianomaisen henkilön terveystilanne. Mehän soitamme ambulanssin jos satumme onnettomuuteen tai kohtaamaan vaikka kadulla sairaskohtauksen saaneen henkilönkin. Ehkä on niinkin, että meillä voi toisinaan olla liiankin korkea kynnys ilmoittaa / soittaa juuri siihen 112 numeroon. Vaikeita ja hankaliahan nämä kuvaamasi kaltaiset tilanteet ovat.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Olen monesti miettinyt tuota hätänumeroon soittamista. Mutta jos ihminen pitää kotinsa kunnossa eikä käyttäydy suoranaisesti väkivaltaisesti, on todella vaikeaa soittaa hätänumeroon.

Olen jo vuosia vierestä seurannut tämän ihmisen kärsimystä. Puhummeko me oikeasti ihmisoikeuksista ja yksilönvapaudesta, jos vaikeasti sairas ihminen jätetään yksin kotiin selviytymään? Käytämmekö me nykyään ihmisoikeusjargonia peittääksemme sairaan ihmisen heitteillejätön?

Eräs sairaanhoitaja kertoi, että nykyään ihmistä ei voi viedä väkisin edes tutkimuksiin, jos ihminen on aika- ja paikkasidonnainen.

Sen tiedän, että tällä ihmisellä on omaisia, jotka pitävät yhteyttä. Jos edes sukulaiset eivät saa ihmistä hoitoon, mitä ihmettä me muut voimme tehdä?

Käyttäjän hoitaja kuva
Kari Viholainen Vastaus kommenttiin #3

Psykiatrisessa hoidossa vallalla on hyvinkin se, että mahdollisimman monet vakavasti sairaat ja oirehtivat ihmiset pyritään hoitamaan avohoidossa. Kotiin annettavin tukipalveluin ja mm. mielenterveystoimistojen antaman hoidon turvin. Minun mielestäni siinä on menty liiallisuuksiin ja kotioloissa asuu sellaisia ihmisiä, joiden oikea paikka olisi jonkinlainen osastohoito tai vähintäänkin valvottu 24/7 asumismuoto, jossa on ammatti-ihmiset tukemassa. Vanhusten hoidossahan on sama juttu. Sieltäkin on laitospaikkoja vähennetty ja kotona asuu hyvinkin sairaita ja yksinäisiä vanhuksia ja avohoito yrittää sitten selviytyä heidän kanssa. Kaikilla ei ole omaisia lainkaan eikä ystäviäkään. Kyllä tässä olisi paljon parannettavaa ja kehittämistä. Olen jopa sitä mieltä, että niin psykin kuin vanhustyön puolella ihmisiä on heitteillä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #4

Tämä on hirveä tilanne. Tottakai minä pelkään, kun vastaan tulee harhainen ihminen, joka huutaa päin kasvoja mielettömyyksiä.

Koetan joka kerta sanoa itselleni, että kyseinen ihminen pelkää enemmän kuin minä. Kyseessä on erittäin tuskainen ja kärsivä ihminen. Toisaalta pelokas ihminen voi olla joissakin tilanteissa erittäin vaarallinen.

Mutta kun minäkin olen tunteva ja pelokas ihminen. Pakko tunnustaa, että silloin tällöin itsellänikin kiehahtaa tunteet pintaan, vaikka olenkin terve, tai no ainakin terveempi.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta Vastaus kommenttiin #5

Ihmisillä on outo käsitys että psykiatrinenhoito parantaa kaikki mielenterveysongelmat, vainoharhaisuudet ja agressiivisuuden.

Joillekin ihmisille hoidosta voi olla todellista hyötyä ja he saavat apua tai ainakin ulkopuoliset kokevat että henkilö sai apua. Mutta tahdonvastaisella mielenterveyshoidolla on myös huonot puolensa. Hoitoaika on yleensä rajallinen ja yleensä jossain vaiheessa henkilö kotiutuu jonkinlaisella lääkityksellä. Toiset tulevat lääkityksestä zombeiksi, joidenkin elämänlaatu paranee, osasta tulee lääkenarkkareita (tosin enää ei käytetä bentsoja kuten entisaikoina) ja osa jättää heti sairaalasta päästyään lääkityksen ja kärsii viereitusoireista tai muuten psyykkinen tila heikkenee voimakkaasti.

Nyt teillä on vainoharhainen "räyhääjä" ja "huutelija" lähiympäristössä. Miettikääs jos hoito "epäonnistuu" ja henkilö rupeaa vihaamaan ja pelkäämään ambulansseja, psykiatrista hoitoa ja pelkoa uudesta sairaalareissusta. Pahimmillaan takaisin voi tulla henkilö joka pelkää ja on niin vainoharhainen että kantaa veistä mukana koska pelkää ambulansseja tai haluaa kostaa "vapaudenmenetyksen aiheuttaneelle henkilölle tai henkilölle jonka luulee sen aiheuttaneen. Psykiatrinen hoito ei välttämättä toimi ja lopputulos voi pahimmillaan olla paljon pahempi kuin lähtökohta. Psykiatrisenhoidon onnistuminen on vähän sattumasta kiinni että mikä on lopputulos.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset