*

Kari Viholainen

Voisiko kirkon herroilta muuta odottaa...? Eutanasia...

  • Voisiko kirkon herroilta muuta odottaa...? Eutanasia...
  • Voisiko kirkon herroilta muuta odottaa...? Eutanasia...

 

Metropoliitta Elia, Suomen ortodoksinen kirkko. Seppo Häkkinen, piispa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Esko Matikainen, toiminnanjohtaja, Suomen Helluntaikirkko. Teemu Sippo, piispa, Katolinen kirkko Suomessa ovat ottaneet kantaa useissa medioissa 19.10.17 eutanasiaan. (mm. Lapin Kansa, Kotimaa, Itä-Savo, Savon Sanomat).

Heidän keskeinen viestinsä on se, että saattohoitoa parantamalla vältytään eutanasialain säätämiseltä. Asia ei ole niin kuin kirkon herrat julistavat.

Kirkon herrat mainitsevat kommentoidessaan asiaa, että ihmisen elämä on arvokasta alusta lähtien kuolemaan asti. Millä ja kenen mittarilla arvon herrat näin lausuvat? Omallako vai raamattuun präntätyllä tekstillä?

Elämää ei heidän mukaan voi arvottaa sen pituuden eikä laadun mukaan. He toteavat, että jokaisen ihmisen tulee saada tarvitsemansa hoito elämän loppuvaiheessa.

Kovia kärsimyksiä elämän loppuvaiheessa kokeva ihminen saattaa olla kirkon herrojen kanssa eri mieltä siitä, kuinka arvokasta se kuoleman odottaminen tosiasiassa on.

Laki eutanasiasta tarvitaan turvaamaan niiden ihmisten oikeusturvaa, jotka kärsivät suuria epäinhimillisiä kärsimyksiä eivätkä  hyödy parhaimmastakaan saattohoidosta.
Eutanasialaki toisi tullessaan siis valinnanmahdollisuuden. Hoitajille eikä lääkäreille olla asettamassa velvoitetta osallistua eutanasian toteuttamiseen. Tämä käy ilmi myös tehdyssä kansalaisaloitteessa.

Herrat kysyvät myös kirjoituksessaan, kuinka eutanasian toteuttamisen ehdot voidaan rajata? Vastaus olisi löytynyt heille nopeasti kun olisivat vaivautuneet lukemaan itse kansalaisaloitteen eutanasiasta. Se muuten löytyy kansalaisaloite.fi sivulta

Kirkon edustajat myös lausuvat epämääräisesti ja pelottelevat, että Suomessa eutanasialaki voisi aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin Hollannissa ja Belgiassa, joissa käytäntö on kuulemma eettisesti aiheuttanut ”vahinkoa”. Minulle herää kysymys, että eikö kirkon herrat tiedä, että näissä mainituissa maissa on tarkat lainsäädännöt eutanasiasta ja siellä toimitaan sen lain puitteissa kuten on säädetty.

Suomessa voidaan tehdä oma lainsäädäntö, kuten pitääkin tehdä. Herrat toteavat myös, että eutanasian salliminen hämärtää käsityksen ihmisestä ja kertoo välinpitämättömyydestä ihmisen arvokkuutta kohtaan. Olen jyrkästi eri mieltä. Eutanasian salliminen on mitä suurinta ihmisen arvostamista ja välittämistä, sillä eutanasiassa ihminen päättää itse itsestään. Ei koskaan kukaan muu.

Saattohoidon kehittämisestä olen samaa mieltä. Sitä tulee kehittää, parantaa sisällöllisesti ja laadullisesti siten, että kaikilla vakavasti sairailla olisi mahdollisuus saada parasta mahdollista hoitoa. Mutta on täysin selvää se, että hyvälläkään eikä edes parhaimmallakaan palliatiivisella hoidolla aina kyetä helpottamaan kaikkien sairaiden kärsimystä elämän loppuvaiheessa. Kirkon herrat mainostavat kovasti palliatiivista sedaatiota eli nukuttamista kuoleman edessä jos kärsimys on liian suurta. He unohtavat kuitenkin mainita, että sedaatiota ei ole mahdollista toteuttaa kaikissa hoitoyksiköissä. Lähinnä se tulee kyseeseen terveyskeskustasoisessa sairaalassa sekä erikoissairaanhoidossa. Joskus harvoin kotisairaalan hoidon piirissä.

Mistä ihmeestä kumpuaa se niin usein kokemani tunne ja ajatus, että ihmisen pitäisi kärsiä loputtomasti ja aina vaan uudelleen ja lisääkin kuoleman edessä ja sairaana. Sekö on matkalippu ja pääsymaksu taivaaseen? Kirkon toimijoiden tulisi julistaa asiaansa ihminen edellä ja inhimillisyys edellä! Mutta kun ei!

On aika sallia jokaiselle ihmiselle oikeus itse päättää kuoleman edessä. Se on ihmisoikeus ja laki eutanasiasta ei ole keneltäkään toiselta pois.

Kari Viholainen, puheenjohtaja, Exitus ry

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

K-uskoon on sisäänrakennettu jonkinlainen kärsimyksen glorifiointi, J-legendasta alkaen.

Onko muuten suomen kieli ihan virallisesti lähestynyt viroa noin paljon; minä kirjoittaisin ilman muuta, jotta minun kuolemani jne?

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Ei, eutanasia ei ole ihmisoikeus. Yhteiskunnalla ei ole mitään yleismailmallista velvollisuutta järjestää lainsäädäntöä eutanasiasta.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Miksi suhtaudut asiaan negatiivisesti?

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Jos tulee laki eutanasiasta niin nuori terve lääkäri voi sairastelevalta vanhukselta lääkitystä vähentämällä tai muuttamalla saada hänet haluamaan eutanasian. Tällaista minä pelkään

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #4

Miksi lääkäri haluaisi, että potilas toivoo eutanasiaa?

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara Vastaus kommenttiin #5

Niin miksi. Onhan tuo vanhus kuitenkin yhteiskunnan taakka, joutaa pois.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Eutanasiakoohotukseen tuntuu liittyvän enemmän uskonnollisideologisia piirteitä kuin järkiperäisiä syitä. Siitä on mielestäni muodostunut hieman samanlainen ilmiö kuin ilmastonmuutoskoohotuksesta ja sukupuolineutraaliudesta. Ei olla jalat maassa.

Todellisuudessahan siinä vaaditaan aktiivista potilaan murhaamista tämän pyynnöstä. Siihen sisältyy kuitenkin monia ongelmia ja vaikutuksia. Niitä ei kuitenkaan haluttaisi rehellisesti myöntää ja kohdata. Eräs merkittävimmistä on se, että pikaratkaisulla lyhytnäköisesti halutaan lyhentää potilaiden määrää ja väistää sitä että heidän saattohoitoonsa panostettaisiin.

Taustalla on lähinnä taloudellinen tehokkuusajattelu ja ihmisarvon halveksunta. Ihmisellä ja hänen elämällään ei nähdä arvoa itsessään eli itseisarvoa vaan väline- ja hyötyarvo. Kun kuolemansairas ei tuota enää mitään hyötyä hän on tarpeeton tai haitta. Tämä asenne saattaa heijastua tavasta jolla hoitohenkilökunta työskentelee.

Eikö myös ole aika harhaanjohtavaa perustella tätä vaatimusta puhumalla "kovista kärsimyksistä"? Käytettävissähän on sellaiset lääkkeet, että kenenkään ei todellisuudessa tarvitse kovia kärsiä.

Oman ihmisarvon merkityksen menettäminen lisää helposti itsetuhoisia ajatuksia ja halua kuolla. Masennus. Kuolinpiikkiä inhimmillisempi ratkaisu on mielestäni lohduttaa ja rohkaista tällaista ihmistä. Vierelläkulkija. Myös mielialan parantamiseksi on lääkkeitä.

Ihmisen elämä on arvokas myös loppumetreillä. Kuolevalle tulisi mielestäni osoittaa kiitollisuutta ja tehdä hänelle kunniaa. Saattohoitoon kannattaisi mielestäni sen takia panostaa eikä yrittää kuolemaa myrkkypiikillä "lakaista maton alle".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset