Kari Viholainen

Köyhyys ja asunnottomuus Suomen arkea. Ihmiset heitteillä. Surullista.


Kummallisia tapaamisia tänään. Olin käymässä kirjastossa kun minut pysäytti mies ja hän kysyi, että olisiko minulla antaa 50 senttiä? Olihan minulla ja annoin 50 senttiä. Sitten hän kysyi olisiko vielä 20 senttiä? Oli minulla. Hän meni menojaan.

Kohta minua lähestyi nainen ja alkoi kertomaan elämäänsä pitkän kaavan mukaan. Hän kertoi olevansa asunnoton. Ei paikkaa minne mennä. Hänellä oli iso kassi täynnä tavaraa. Kysyin, että missä sinä nukut yösi? Täytyyhän sinulla paikka olla minne mennä? Ei kuulemma ole. Kertoi olleensa kenttätiellä, mutta sinne ei enää halua mennä. Tuli surullinen olo. On ihmisiä olemassa, joilla ei mene lainkaan hyvin ja he ovat syrjäytyneet. On se kovaa kun ei ole paikkaa minne mennä. Talvi on ovella ja tulossa.

Tulin todella surulliseksi. Meidän yhteiskunnassa on todellakin ihmisiä, joilla ei mene lainkaan hyvin. Jututin molempia minua lähestyneitä. Niin ensimmäistä miestä kuten kohtaamaani naista.

Molemmat sanoivat, että yrittävät selviytyä jotenkin. Itkun kanssa. Molemmat olivat minulle vieraita ihmisiä. Minulla tuli niin kamalan paha olo, kun he molemmat olivat itkun partaalla.

Raavas mies kyynelehti ja se nainen oli epätoivoinen. Miten voi olla näin? Missä meidän yhteiskunta oikein menee? Meillä on hyvin toimeentulevia, mutta raaka totuus on, että on ihmisiä, jotka eivät tiedä kuinka selviytyä.

Olen todella surullinen. Tekee pahaa ja paljon se, että ihmisiä on avun ulkopuolella ja aivan heitteillä.

Meidänhän pitäisi pitää huolta heikoista, mutta emme kykene siihen. Monet ovat heikoilla. Ilman apua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Hyvä kirjoitus. 80-luku oli viimeinen vuosikymmen , kun Suomi oli kohtuullinen "hyvinvointi valtio". Sitten tulivat Eu ja euro. Koko 2000-luku on Suomea liki tarkoituksellisesti ajettu pahoinvointivaltioksi hyvin monelle.

Nyky- Suomi on melkoinen persläpi asua noin jo melkein 1,5 miljoonalle köyhälle kansalaiselleen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kari V., apua etsivät havaitsivat Sinussa ihmisen. Kaikille eivät uskaltaudu puhumaan.

Suomi on jo samalla tiellä kuin Kreikka, joka on EU:n myötä yhä heikommin pärjäävien maa.

Meillä on vielä huonommin. Pitkä, kylmä kausi, ikäihmisiin kohdistuva syrjintä ja lasten heitteillejättö.

Kreikassa ikäihmiset ja lapset ovat arvokkaita.

Meillä ei.

Muutos näkyy jo nyt monissa ihmiskohtaloissa.

Erkki Joona

Syrjäytyneille kansalaisillemme on suotava pakolaisstatus ja positiivinen syrjyntä, jotta heidän elämänsä palautuisi ihmisarvoiseksi. Poliitikkomme ovat vailla "sydäntä" ja inhimillisyyttä!

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Mielenkiintoista olisi tietää miten tuollaiseen kohtaloon päätyy Suomessa jossa jokaiselle pitäisi olla tarjolla minimi toimeentulotuki ja asumistuki.

Onko kyseessä kykenemättömyys hoitaa omia asioitaan vain niin matalla tasolla ja ei ole sukulaisia jotka voisi auttaa sitten Kelassa ja sosiaalitoimistossa asiointa?

Kuitenkin, hyvin surullista että Suomessa voi käydä näin, toivottavasti saadaan jokus hallitus jolla on moraalinen kompassi ja sydän kohdallaan.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Päältäpäin katsoen surullista, vaan mikä on totuus ?
Joskus 70-luvulla ovikellomme soi. Siellä oli huono-osaisen näköinen mies pyytäen ruokarahaa. Vaimo lupasi tehdä hänelle muistaakseni ison kinkkuvoileivän. Ei kelvannut. Pettyneellä äänellä mies toisti sanan "voileivän" ja lähti.

Ei ehkä ollutkaan nälkäinen. Toki vaimo olisi voileivän painikkeeksi maitoakin antanut, mutta ehkä ei ollut myöskään maidon jano.

Mistä siis tietää ja tunnistaa todellisen hädän...

Timo Tuovinen

joo ihan arkea, tunnen monta jota ei kukaan auta.
2kk yrittänyt itsekin katkolle päästä, no ei ei millään, noh haukun netissä kaikki kännipäissäni kun niin vituttaa
Elen ollut jo 14v eläkkeellä. Sairauteni on maanis depressiuus tms.
Ihan muutamassa vuodessa asiat on muuttuneet, vielä jokunen vuosi sitten sain kyl avun kun oireet iski, kaksijakoinen lähes psykoottinen tila, niin sai kyl paikan jostain. Paiholaan tosiaan pääsi, ei sinne joutunut. Mut tosiaan nyt loppu kesästä iski paha kaksijakoinen vaihe, eli masennus ja mania yhtäaikaa, se ryyppääminen lähti ihan lapasesta, moni asia, harrastukset jäi, yks vitutus aamusta iltaa, yritin saada ihteni katkolle, niin ei sanaakaan. Näitä on kyl ennen katkottu jossain psykiatrisella vuodeosastolla, sit on mennyt vuosiakin ettei tarvii mitään apua, mut ei näköjään onnistu enää

Toimituksen poiminnat