Kari Viholainen

Kuntoutustuki. "löysässä hirressä pitämistä". Sairaita rangaistaan.

Sairastuminen vakavasti on aina pysäyttävää. Työkykyä arvioitaessa ensisijaisia toimia on kuntoutus ja koulutuksen kautta kenties uusi ammatti. Toistaiseksi voimassa olevaan työkyvyttömyyseläkkeeseen vaaditaan vähintään se, että työkyky on alentunut vähintään 60%.

Kaikilla vakavasti sairastuneilla tulee olla oikeus halutessaan työkykyarviointiin. Siinä tutkitaan parin kuukauden aikana nimensä mukaan työkykyä ja sillä on merkitystä eläkkeen hakemisessa. Olen kuullut, että joka paikassa työkykyarviointiin ei olisi niin helppoa päästä. Riippunee asuinkunnasta / kaupungista.

Eläkkeen hakemisessa on todella suuri merkitys lääkärin lausunnolla eli ihan sillä, mitä hoitava lääkäri lausunnossa kirjoittaa. Olen aina ihmetellyt kun olen kuullut ihmisten olevan jopa vuosikausia kuntoutustuella ”roikkumassa”. Sehän on tutkittu juttu, että työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on vaikeutunut viime vuosien aikana ja onhan silläkin tietty merkitystä mitä työtä tekee sekä sairauden vaikeusasteella. Joissakin ammateissa on helpompi päästä eläkkeelle kun toisissa. Mikään automaatti eläkkeelle pääseminen ei tokikaan ole.

Kelan ja eläkelaitosten asiantuntijalääkärit ovatkin oma lukunsa. He kun saattavat tehdä täysin toisenlaisen ratkaisun kuin mitä sairaan hoitava tai hoitavat lääkärit ovat tehneet.

Kehoitankin kaikkia allekirjoittamaan käynnissä olevan kansalaisaloitteen.

”Vakuutus- ja eläkelaitosten lääkäreiltä poistettava mielivaltainen oikeus kumota potilasta hoitavan lääkärin lausuntoja. Tapaturmavakuutuslain 41 d § muuttaminen siten että tuo mielivaltaisuus poistuu.”
Tämä aloite löytyy kansalaisaloite.fi sivulla.

Minun mielestä eläkettä ei kannata aristella tai pelätä, sillä sehän on sairastuneiden etu siinä tilanteessa kun sairastumme siten, että työkykyä ei enää ole. Tai niinhän sen pitäisi olla !!

Lääkäreissä on eroja, se on totta. Sinänsä ikä ei saisi olla esteenä työkyvyttömyyseläkkeessä, vaan painoarvon tulee olla itse sairaudessa, sen asteessa ja ihmisen kokonaistilanteessa siten, että katsotaan nimenomaan jäljellä oleva työkyky. Voidaanko katsoa työkyvyn olevan niin heikentynyt pysyvästi, että eläke on perusteltu. Monissa sairauksissa voi toki olla parempia ”aikoja” meillä itse kullakin, mutta työkykyä pitäisikin arvioida kokonaisuutena, sairauden ennuste huomioon ottaen.

En ymmärrä millä perusteella ihmisiä pidetään ”löysässä hirressä” jopa vuosikausia. On esimerkkejä siitä, että kuntoutustuella on oltu yli kymmenenkin vuotta. Ei ole oikein, että sairaan pitää olla vuosittainkin jännityksessä myönnetäänkö kuntoutustuelle jatkoa vaiko ei myönnetä. Monenkin sairauden kanssa voi elää hyvääkin arjen elämää. mutta toisinaan se on niin rajoittavaa, että työkyvyttömyys on hyvin perusteltua. Siten myös siis täysi työkyvyttömyyseläke.

Ehkä vallalla on jonkinlainen epärealistinen odotelma ihmeparantumisesta. Vakavan sairauden kanssa ihmisellä on muutenkin raskasta ja haastavaa elää, saati sitten vielä yhteiskunnan asettamien rajoitusten kanssa.

Lähtökohtaisesti ajattelen, että harvassa ovat he, jotka ”huvikseen” olisivat hakeutumassa työkyvyttömyyseläkkeelle. Useinkin eläkekertymä ei ole kovinkaan suuri ja tulevan ajan eläkekin voi jäädä melkoisen pieneksi. Mikään rahasampo työkyvyttömyyseläke ei ole. Tai jos on, niin hyvin harvoille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Varhaiseläke elää julkisessa keskustelussa jo myyttistä elämää jossain eliittitodellisuudesssa.
Se liitetään toisaalta kansanedustajiin ja toisaalta spurguihin tai keksittyihin mielenterveysongelmiin.

Kuten sanot, ongelman ydin ei ole ihmisten päihteidenkäyttö eikä joidenkin harvojen poikkeusoikeus "päästä" nuorena ja terveenä eläkkeelle.

Kuten viimemainitusta ryhmästä näkee, äärimmäisen harvat ihmiset haluavat oikeasti terveinä toimettomuuteen; nythän valitetaan nimenomaan siitä, että ent kansanedustajat työskentelevät eläkkeellä.

Ongelma on sairaiden ihmisten kokema mielivalta , joka tulojen pienentymisen lisänä aiheuttaa niin hirveän stressin, että se pahentaa sairautta.
Näitä ihmisiä ei ylellinen elämä odota eläkkeelläkään; eläkekertymä on usein pieni. Jopa surkea.

Onko tämä nyt oikeasti se ryhmä , jota tarvitsee käyttää varoittavana esimerkkinä ahkeruuden ja sisun puutteen seurauksista?
Kun selkävikainen tuhoaa muunkin terveytensä särkylääkkeillä ja unilääkkeillä osoittaakseen sisukkuuttaan ja joutuu sitten vielä kitumaan vuosia kuntoutustuella , jossa jatkuva stressi tuhoaa loputkin eikä silti mitään "kuntoa" voi olla näköpiirissä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset