Kari Viholainen

Haluanko elää vanhaksi? Kulueränä? Epäilen vahvasti.

Voi sitä ihanuutta kun sitten vanhana saa istuskella keinustuolissa reinot jalassa ja kiikutella itseään ja muistella nuoruutta. Lapset ja lapsenlapset vierailevat ahkerasti ja osallistuvat papan arkeen. Kotihoitajilla on aikaa juoda kupponen kahvia keittiön pöydän äärellä ja yhdessä katsellaan valokuvia papan nuoruuden ajoista ja muistellaan menneitä. Tuoreen pullan tuoksu valtaa pienen asunnon.

Tarvittaessa pääsee nopeasti lääkärin juttusille kun paikkoja kolottaa. Verenpaine on taivaissa ja sydämen vajaatoiminta toki korjataan pikaisesti lisäämällä lääkitystä. Virkistystoimintaa on niin paljon, että on vaikeuksia papan löytää vapaa-aikaa osallistua niihin kaikkiin.

Kaupunginsairaalaan pääsee välittömästi, jos vointi huononee vaikka keuhkokuumeen takia ja sielläkin kaikilla hoitajilla on runsaasti aikaa panostaa papan omatoimisuuden tukemiseen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Kiirettä ei ole kellään. Kesät ja talvet on mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun. Voi kun on niin kivaa lähteä käymään torilla kauppahallissa. Ja ne tuoreet hillomunkit! Avot! Hoitajatkin nauttivat kun voivat toteuttaa monipuolista hoitotyötä potilaan lähtökohdista katsoen.

Mikäpä sitten vanhana on ollessa kun yhteiskunta aivan aikuusten oikeesti panostaa laadukkaaseen ikä-ihmisten hoitoon. On se niin hienoa sitten olla tyytyväinen siihen, että pitkän elon aikana maksetuille veroeuroille saa todellakin vastinetta. Mikä kiitollisuuden määrä ja senhän tämä pappa aina muistaa iltarukouksessa.

Vai onkohan se sittenkään niin, että haluan elää vanhaksi? Paljon apua ja hoivaa tarvitsevaksi? Jospa minulta menee muisti? Kävelykykykin?

Voi kamalaa! Olisiko sittenkin inhimillisempää kaatua viimeinen kaatuminen ”saappaat jalassa” ja se oli sitten siinä. Taidan kallistua viimeiseen.

Laitospaikkojen systemaattinen alasajo koko maassa on ollut virhe. Samaan aikaan on jäänyt tekemättä avohoidon kehittäminen. Panostukset ovat olleet aivan liian vaatimattomia. Resurssit eivät vastaa tarvetta.

Lisäksi avohoidon ihanuutta ja kotona asumista pidetään jostakin syystä parhaimpana paikkana ikäihmiselle. Näin ei aina suinkaan ole. Kun muistisairaita joudutaan lukitsemaan omaan kotiin ”turvaan”, niin voidaan kysyä sekö on sitten inhimillistä? Minusta ei ole. Kotona on yksinäisiä vanhuksia ja sairaita, joita kotihoitajat käyvät pikaisesti ”tarkistamassa” ja kiirehtivät jo pikaisesti seuraavan luokse. Omaisia ja ystäviä ei välttämättä ole lainkaan. He saattavat myös asua satojen kilometrien päässä jossakin muualla.

Uskon, että laitospaikkoja joudutaan tulevaisuudessa palauttamaan ja muutenkin ryhmäasumista lisäämään. Vanhusten määrän me tiedämme lisääntyvän ja samaan aikaan tiedämme senkin, että kuntasektorilta poistuu suuret määrät työntekijöitä ja juuri sosiaali-ja hoiva-alalta eläköitymisen takia. Alalle rekrytointi tulee olemaan haasteellista vaikka toistaiseksi opiskelijoita riittääkin. Joitakin vuosia sitten Tehy selvitti, että on noin 30 000 koulutettua hoitajaa, jotka tekevät muuta työtä kuin hoitotyötä. Voidaan pohtia miksi?

Vanhuksista on tullut kuluerä ja sitä kuluerää on hoidettava mahdollisimman pienellä budjetilla ja mahdollisimman pienellä hoitajamitoituksella.

Haaveet mukavista hetkistä kiikustuolissa kotihoitajan kanssa on unohdettava. Kunhan aikanaan pääsisi ajoissa pois joutumatta kurimukseen koska yhteiskunta ei anna arvoa vanhusten arvokkaalle ja inhimilliselle hoitamiselle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Viitaten uutiseen, jonka mukaan Attendo luopuu terveydenhoidosta ja keskittyy hoitopalveluihin, vanhukset eivät suinkaan ole tulevaisuudessa (pelkästään) kuluerä vaan tärkeä liiketoiminan kohderyhmä. Ollaanpa siis ylpeitä tärkeydestämme!

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Minä ajattelin elää vireän vanhuuden hoivarobottini ja robottiautoni kanssa. Luultavasti asun jonkun ison puhdasvetisen järven rannalla. Tulee ehkä joku paikanpäälle tai virtuaalisesti katsomaan tai sitten ei. Elämä on kuitenkin aktiivista huolehtivaisen tekoälyn seurassa loppuun saakka. Miten teillä muilla?

Käyttäjän MiikkaKristianSatama kuva
Miikka Satama

Se on hienoa että sadassa vuodessa on kuolemanjäkeisen elämän autuoinnista on edetty tähän kuolemaa edeltävän elämän eli eläkepäivien autuointiin. Nuori sukupolvi autuoi ihan sitä tätä päivää ja sinä vasta onkin dilemma, kun tarttis elää omaa elämäänsä sekä maksella vanhenevan väen eläkkeet ja hoiva vielä lisäksi.

Nuorten selkänahalle vaan.

Henrik Välimäki

Nuorethan ovat ikuisesti nuoria!

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Vai nuorten selkänahalle...Kuka sen nuorten ympäröimän infrastruktuurin kaikkineen on maksanut? Koulut, ateriat, lapsilisät, kouluterveydenhoidon, kirjastot, kadut ja maantiet, Internetin että saatte tylsistyä pelien ja somen kautta, jne? Nuoret ihan itse?

Juha Hämäläinen

Itselleni on päivänselvää, että aktiivinen eutanasia yleistyy hyvinkin pian. Käy kuten abortin kohdalla.

50-luvulla abortti oli poikkeuksia lukuunottamatta rikollinen ja paheksuttu teko. 70-luvulla se oli mukavuustekijä, jolla paikattiin heikkoa ehkäisyä ja moraalia. Murhasta tuli ok teko.

Näin käy vanhusten eutanasiankin osalta takuuvarmasti. Laittakaa ennustukseni talteen ja lukekaa se vuonna 2038 ja hämmästykää. Ihmisen mukavuudenhalu ja ahneus löytää aina selitykset.

Loppusilaus muuttuneelle moraalille on, ettei sitä saa edes arvostella. Se on syyllistämistä ja aiheuttaa pahaa mieltä.

Toimituksen poiminnat