Kari Viholainen

Koulutus ei takaa hyvää palkkaa..Palkat..sanonko mistä..

Viime aikoina on puhuttu paljon lastentarhanopettajien palkoista. Ihan ministereitä myöten on aina kuultu kehoituksia kuinka tärkeää on itsensä kouluttaminen ja kuinka se avaa mahdollisuuksia itsensä työllistämiseen. Toki koulutus on aina pääomaa ja se avaa ovia työelämään paremmin kuin olla kouluttautumatta, mutta naisvaltaiselle alalle kouluttautuminen on itsensä ajamista työuraan, jolla kerryttää itsellensä surkean työeläkkeen vanhuuden päivilleen. Se on fakta.

Suomeen on pesiytynyt edelleen ajatus, että ”kutsumus elättää ja silloin ei tarvitse maksaa palkkaa”.

Kaikki naisvaltaisten alojen ammattijärjestöt ovat epäonnistuneet surkeasti naisvaltaisten ammattialojen palkkatason kehittämisessä. Nimenomaan arvostuksen näkymisessä palkkauksessa. Ammattijärjestöissä myös vahditaan toinen toisiaan, jotta mikään ammattiala ei pääse hakemaan itselleen enemmän etua kuin toinen, vaikka sille paremmalle kehitykselle ainakin välillä olisi oikeutuskin.

Lastentarhanopettajien palkat Suomessa ovat lähtötasolla noin 2300 kuukaudessa ja eipä juuri korkeampia. Palveluvuosista tokikin tulee aikanaan omat korotukset sekä ns. esiopetuslisä. Tuusula taitaa olla tällä hetkellä palkkajohtajana, sillä lastentarhanopettajan palkka siellä on 2516,93 euroa ja esiopetuskelpoisuuden omaavalla 2563,03 euroa.

Kautta maan palkat ovat surkeita. Työvuorolisilläkään lastentarjanopettajat eivät voi palkkatasoaan nostaa, sillä työ on päivätyötä lähinnä maanantaista perjantaihin.

Facebook-ryhmässä ”taistelu-lastentarhanopettajien paremman palkan puolesta” sivustolla ilmoitetaan tavoitteeksi 3000-euron palkkaus/kk kuluvan vuoden loppuun mennessä. Tahtotilan puutteesta ei ainakaan ole nyt kyse. Mikä on lopputulos, sehän jää nähtäväksi.

Onko nyt ihmeellistä, että Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on täyttämättä noin 600 lastentarhanopettajan duunipaikkaa? Minä en ihmettele. Kuka nyt lähtee noilla palkoilla kiduttamaan itseään kalliiksi tiedetyille seuduille maksamaan älyttömiä asuntojen vuokria, maksamaan elämisen laskuja ja pitäisi vielä saada sapuskaa pöytään. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on nähtävissä, että ihmisen tulee olla valmis muuttamaan työn perässä, mutta lähtökohtaisesti voidaan odottaa, että jos täältä maakunnista lähdetään etelän kalliisiin kasvukeskuksiin töihin, niin on oikeus saada palkka, jolla oikeasti voi arkeaan elää.

Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on tunnetusti asumisen hinta Suomen korkeinta. Jostain syystä Suomessa ei tunnu löytyvän edes halukkuutta panostaa edullisten ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamiseen. Niille on tarve ja tilaus.

Esimerkiksi  varastotyössä voi saavuttaa noin 3000 euron kuukausipalkan bruttona ja ylikin. Siinä työssä palkan muodostumiseen tokikin vaikuttaa työvuorolisät, koska sitä työtä tehdään monessakin eri vuorossa ja myös viikonloppuisin. Arvostan ihan kaikkea työtä. Olen ollut siivooja, kaupan lihatiskillä, rautakaupassa, lehdenjakajana ja pääurani tein sairaanhoitajana. Lähtöoletus pitää olla se, että työstä saatavalla palkalla kykenee myös elämään. Myös koulutus pitää näkyä palkkauksessa.

Siivoustyö ja kaupanala ovat myös naisvaltaisia aloja ja mikä palkkataso onkaan ja kuinka tulisimme toimeen ilman heitä? Keskustelu lastentarhanopettajien palkoista nostaa samalla esille naisvaltaisten alojen palkkatason laajemminkin. Puheita on jo kuultu ja nyt tarvitaan tekoja.

On täysin aiheellista todeta, että palkkauksellinen epätasa-arvo on meillä todellisuutta.

Olemmeko menossa Amerikan mallin suuntaan? Siellähän ei ole vallan mahdotonta, että yksilö tekee kahta työtä selviytyäkseen.

Myös sote puolella peruspalkka on vaatimaton, mutta vuorotyöstä kertyvät lisät voivat nostaa kuukausipalkkaa huomattavasti jos tekee paljon yövuoroja ja viikonloppuja.

Naisvaltaisia työaloja kuten varhaiskasvatusta, sairaanhoitoa-ja sosiaalialaa kyllä arvostetaan, mutta palkkauksessa arvostus ei näy. Päättäjät puhuvat kauniisti kuinka tärkeää ja vastuullista työtä teette ja taputetaan olkapäälle ja toivotetaan jaksamista ja onnea työn äärelle.

Sitten kun aletaan puhumaan palkkauksen nostamisesta isketään pöytään maan kilpailukyvystä huolehtiminen. Ei ole varaa palkkoja nostella, koska naisethan maan turmioon ajaisivat kun pitäisi oikeasti muistaa se, että nämä naisvaltaiset alat pitävät huolta esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa lasten vanhempien tukena siitä, että meillä olisi fiksuja aikuisia tulevaisuudessa. Sote puolella yritetään pitää kansalaiset terveinä, jotta ihmiset jaksaisivat pysyä työelämässä mahdollisimman pitkään ja olla tuottavia yhteiskunnassa. Yritetään vähentää kärsimystä ja tuskaa, jotta ihmiset voisivat hyvin ja tästä yhteiskunta ei ole valmis maksamaan.

Olen huomannut, että poliittiset puolueet ovat ihan kokeneet herätyksen kun muodostui kansanliike lastentarhanopettajien palkkatason korotuspaineista. Palkoista ei kuitenkaan sovita eduskunnassa, mutta toki oma arvonsa puolueiden tuellakin on. Kuntatasolla poliitikot voivat halutessaan vaikuttaa siihen, mikä palkkaustaso missäkin kunnassa on voimassa, mutta tämä työ on äärimmäisen haastavaa, sillä aina löytyy jokin osapuoli, joka osaa perustella palkkojen korotuspaineet myös itsellensä. Siinäpä sitä onkin taiteilemista, jotta tasa-arvoinen kohtelu ja päätöksenteko toteutuisi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Eivät valtion virkamiestenkään peruspalkat häävejä ole.

Esimerkiksi poliisissa, tullissa ja rajavartiostossa miehet ja naiset saavat tasan yhtä huonoa aloituspalkkaa, joka on noin 2100 euroa kuukaudessa. Siihen toki tulee ns. naamalisää aluksi noin 10%. Pääkaupunkiseudulla saa pienen pääkaupunkiseutulisän, jolla maksaa vuokrasta noin 20%.

Jos päädyt rikoksia tutkivaksi konstaapeliksi, niin ei siinäkään työssä lisiä maksella, koska työ on lähinnä arkeen keskittyvää päivätyötä.

Ansiot muodostuvat peruspalkasta ja henkilökohtaisesta palkanlisästä, jonka käytännössä määrittelee esimies. Aloittelevalla virkamiehellä ei ole kokemuslisiä sen enempää kuin aloittelevalla lastentarhanopettajallakaan.

Vielä huonommin on palomiehillä. Tilastokeskuksen mukaan palomiehen kokonaisansio on keskimäärin 3131 euroa kuukaudessa. Tästä erilaisia vuoro- ja haittalisiä on noin 40%. Jos palomies joutuu loukkaantumisen tai sairauden johdosta tekemään ns. mukautettua konttori- tai huoltotyötä, niin palkka on tuon 40% pienempi.

Koulutus ei takaa hyvää palkkaa. Vielä vähemmän sen takaa työn vaativuus tai vaarallisuus.

Taistelet sitten tulta tai terroristeja vastaan, et tee sitä rahasta, vaan tahdosta palvella yhteiskuntaa.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Pian joku kysyy taas mistä rahat otetaan. Olisiko pakkoruotsista ? Sehän maksaa 2-4 miljardia eur/a. Korruptio vie mm. MOT:n mukaan vielä enemmän, eivätkä tuuli- ja muutkaan tukiaiset halpoja ole. Noistako ei saa leikata mitään ?

”..kutsumus elättää ja silloin ei tarvitse maksaa palkkaa”. Onneksi blogisti tuon jo mainitsikin. Kumma kyllä miten tuo sama "kutsumus" politiikassa nostaa tulot moninkertaisiksi, ei suinkaan vähennä tuloja.

Monen kohdalla muistetaan mainita, miten erilaiset lisät (vuorotyö- jne) lisäävät ansioita. Niin tekevät, mutta eivät ilmaiseksi. Työtä niidenkin eteen on tehtävä. Jos joku muu tekee kahta työtä elääkseen, kumman duunin piikkiin lisätienestit pistetään ?

Ei Suomi pärjää osaamisella, vaan halpatyövoimalla.

Käyttäjän lahtipe1 kuva
Petri Lahtinen

Sama tilanne muuallakin. Teollisuudessa suomalaisten inssien palkkataso on korkeintaan jonkinlainen ivan kohde ulkomaalaisille kollegoille.

Jonkinlainen nyrkkisääntö on, että bruttoansio suomessa olisi ulkomailla nettoansiotaso. Tottapuhuen, en ole kyllä koskaan niin huonoa palkkaa ulkomailla vielä saanut.

Lisäksi vielä suomalainen hinta- ja elinkustannustaso: oikeastaan missään muussa maassa ei yhdisty heikko palkkataso, ankara verotus ja korke hinta- ja elinkustannukset samalla tavalla, kuin Suomessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset