Kari Viholainen

Eutanasialle hyvät perustelut. Ihan kaikessa ei voida auttaa.

Lääkäriliitto vastustaa jyrkästi lakia eutanasiasta. Lääkäriliitto korostaa saattohoidon ja palliatiivisen hoidon merkitystä kuolevan potilaan hoidossa. Edustamani yhdistys Exitus ry myös korostaa saattohoidon merkitystä ja pitää sitä ensiarvoisen tärkeänä asiana. Saattohoito ja eutanasia eivät ole kuitenkaan asioita, mitkä kilpailisivat keskenään. Molempia tarvitaan. Aina hyväkään saattohoito / palliatiivinen hoito ei auta kärsivää ihmistä. 

Hyvä, että asiasta keskustellaan. Kansalaiskeskustelua aiheen piirissä juuri nyt tarvitaankin.

Olen samaa mieltä lääkäreiden kanssa, että meillä on hyvää saattohoitoa, mutta se ei ole ainoa totuus. Huonoakin on. On hyvä asia, että ministeri Grahn-Laasonen vasta myönsi 1,5-miljoonaa euroa saattohoidon ja palliatiivisen hoidon osaamisen parantamiseen ja kehittämiseen. Niin hoitohenkilökuntaa kuin lääkäreitä pitääkin kouluttaa asiassa.

Minun näkemys saattohoidosta / palliatiivisesta hoidosta kuten myös eutanasialainsäädännön  tarpeesta perustuu pitkäaikaiseen työkokemukseen sekä niihin kansalaisten yhteydenottoihin mitä yhdistystyössä olen saanut.

Eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunta linjauksessaan eutanasia-kansalaisaloitteeseen jättää oven auki eutanasialle. Valiokuntahan esittää asiantuntijatyöryhmän perustamista tutkimaan ja selvittämään laajasti saattohoidon ja palliatiivisen hoidon tilaa sekä samalla jää avoimeksi mahdollisesti tarvittavat lainsäädännölliset uudistukset eutanasian sallimisen suhteen. Valiokunnan yksimielisyys on outoa, sillä tunnetusti valiokunnan jäsenissä on myös eutanasian kannattajia. Ilmeisesti paineet yksimielisyyteen nyt voittivat.

Valiokunta ei siis ottanut kantaa eutanasian puolesta eikä sitä vastaankaan. Asia menee nyt eduskunnan keskusteluun ja käsittelyyn ja on odotettavissa mielenkiintoinen äänestys. Rohkenevatko kansanedustajat olla omaa mieltään asiassa sillä tavoin kuin kantaansa viime eduskuntavaalien alla eutanasiaan ilmaisivat. Toivottavasti eduskuntaryhmät sallivat edustajilleen ”omantunnon vapauden” mahdollisessa äänestyksessä eutanasia-kansalaisaloitteesta.

Joka tapauksessa Suomessa työ tulee jatkumaan eutanasialainsäädännön puolesta. En ihmettelisi sitäkään, että alkaisi selvittely siitä, että voisiko Sveitsin kaltainen toiminta olla mahdollista myös Suomessa? Tätä enteili myös jo viime syksynä Osmo Soininvaara. Yksi kansalaisaloitteen tekijöistä.  Nyt periaatteessa avustaminen itsemurhassa ei ole rikos.

Yhteiskunnallisessa kansalaiskeskustelussa jo hyvin pitkään suomalaiset ovat antaneet vahvan tukensa eutanasialle. Vahvan tuen sille, että ihmisellä itsellään tulee olla oikeus päättää elämänsä päättymisestä kun katsoo elämänsä olevan niin kärsimyksen täytteistä, että ei halua sitä elää. Lääkärin ja hoitajan tehtävä auttaa kärsivää. 

En ymmärrä miksi sitä auttamisen oikeutta ei voitaisi lainsäädännöllä ohjeistaa myös eutanasian keinoin, jos ja kun niin autettavan kuin myös  auttajan oma etiikka ja moraali sen hyväksyy? Suomen Lääkäriliiton olisi jo aika avartaa omaa virallista jyrkkää kielteistä kantaansa eutanasiaan. Eutanasia on eettisesti ja moraalisesti inhimillinen vaihtoehto suuressa kärsimyksessä.

Jostakin syystä Suomessa eutanasia keskustelussa usein annetaan ymmärtää, että se olisi vain lääkäreiden asia. Näinhän se ei ole eikä pidä ollakaan. Liikaakin annetaan painoarvoa Lääkäriliitolle ja sen edustajille. Esimerkiksi ajankohtaisohjelmissa näemme yleensä puhumassa lääkärin tai professorin ja tavallisen kärsivän potilaan edustus keskustelusta puuttuu.

Lääketieteen opiskelija yhtenä päivänä soitti ja kysyi, millaista se kuolema pahimmillaan voi olla? Vastasin, että pahimmillaan kuoleminen voi olla kuolemista kitumalla. Asiaa ei ole syytä kaunistella, vaan se on joidenkin ihmisten kohdalla kohtalo. Valitettavasti.

Henrik Lax, yksi kansalaisaloitteen tekijöistä kirjoittaa HS-lehden mielipidekirjoituksessaan 4.4.2018

”Eutanasia-aloitteen laatijat tietävät kyllä eutanasiatapausten lisääntyneen Alankomaissa, mutta vielä rajummin on lisääntynyt palliatiivisen sedaation käyttö potilaiden viimeisenä hoitotapana: kymmenen prosenttia hollantilaisista kuolee sedaatioon (ikinukutukseen). Sitä toteuttavat myös sellaiset lääkärit, jotka vastustavat eutanasiaa, mutta heidän toimillaan ei ole samanlaista valvontaa kuin on eutanasian käytössä.”

Erittäin kokenut ja arvostettu saattohoidon uranuurtaja lääkäri Juha Hänninen kertoi MTV-jutussa 11.3.2018

– ”Lopulta hän kuoli kotonaan tukehtumalla limaansa, kun hänen omaishoitajansa meni hetkeksi vessaan ja jätti hänet yksin. Potilas kysyi minulta monta kertaa ennen sitä, eikö hän saisi jo kuolla.

Nämä tarinat ja potilaat ovat saaneet Hännisen muuttamaan mieltään eutanasian suhteen. Ennen hän uskoi, että kivunlievitys ja viimeisessä tapauksessa nukuttaminen riittävät kärsivänkin potilaan hoitoon eikä eutanasiaa tarvita. – Huomasin, että olen ollut väärässä. Olen ollut mukana tuhansissa kuolemissa ja oppinut, että ihan kaikessa ei voi auttaa.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Tekohurskaus vaivaa lääkärikuntaa ja poliitikkoja. Me kaikki tiedämme, ettei kivunhoito ole riittävää kaikille.

Yksikään lääkäri ei osaa antaa selkeää perustelua sille, miksi minun odotetaan vievän vakavasti sairaan koirani lopetettavaksi, mutta itselleni en tätä palvelusta saa, vaikka asia ei nyt edes kansanedustajalleni tai lääkärilleni kuulu päätettäväksi.

Tuula Keinänen

Miksi tarvitaan eutanasiaa, jos on tarjolla "ikinukutus", mahdollisuus vaipua kuolemaan tiedottomana ja kivuttomana? Onko oikein tehdä lääkäreistä/sairaanhoitoon koulutetusta henkilökunnasta pyöveleitä? Julkisessa keskustelussa ei ole kovin paljon puhuttu siitä, mitä mieltä ovat ne ammattilaiset, jotka kenties velvoitetaan tekemään eutanasioita.

Jos eutanasiahanke kuitenkin toteutuu, onko mahdollista perustaa jonkinlaisia teloittajan/pyövelin virkoja (hienompi ammattinimike tietysti keksittävä)? Näihin tehtäviin valitut henkilöt suorittaisivat myönnetyt eutanasiat. Silloin hoitohenkilökuntaa ei velvoitettaisi toimenpiteisiin, jotka eivät ole enää sairaanhoitoa. Olen itsekin toiminut jonkin aikaa aikoinaan sekä vaikeasti kehitysvammaisten että vanhusten hoitotyössä. Puistattaa ajatuskin siitä, että olisin joutunut hoitohenkilökuntaan kuuluvana päättämään jonkun ihmisen elämän. Jos eutanasiahanke toteutuu, voisivatko omaiset hoitaa "toimenpiteen"? Tai henkilölle itselleen annettaisiin mahdollisuus tehdä itsemurha?

Ylen toimittaja Sanna Ukkola on kirjoittanut 16.5.2016 Ylen uutissivuilla artikkelin "Lääkkeeksi kuolema". Siinä hän tiivistää joitakin kokemuksia maista, joissa on mahdollista tehdä eutanasia. Belgiassa ja Hollannissa yhä useammin on alettu myöntää eutanasia muillekin kuin loppuvaiheen kuolemansairaille potilaille. Eutanasian on voinut saada esim. sen vuoksi, että on sairastunut masennukseen, epäilee tulevansa pian sokeaksi, on juuri saanut diagnoosin pahalaatuisesta syövästä, sairastaa alzheimeria, syömähäiriötä, kärsii tinnituksesta jne. Eutanasioita on myönnetty myös nuorille ihmisille, jopa 12-16 -vuotiaille nuorille vanhempiensa luvalla.

Eutanasia on laajentunut näissä maissa suuresti siitä, mitä oli tarkoitus lakia säädettäessä, eikä lakia valvota riittävästi. Olen skeptinen ihmisluonnon hyvyyden/pahuuden kanssa. Jos Suomessa sallitaan eutanasia, avataan Pandoran lipas. Seuraavana vuorossa voivat olla vaikkapa vanhukset, jotka eivät kenties jaksa enää itse pitää puoliaan, vaan taipuvat omaan eutanasiaansa "hyvää tarkoittavien omaisten" painostuksen edessä. Arvioin, että toteutunut eutanasiahanke johtaa jonkin ajan kuluessa siihen, että eutanasia voidaan myöntää myös korkean iän, vammaisuuden, psyykkisen sairauden yms. takia. Yhteiskunnassa päästään helpommin eroon kustannuksista, joita aiheutuu vanhuksista, vammaisista yms.

Alkuasetelmat eutanasia-hankkeen osalta ovat tutun kuuloiset. Aborttilakeja aikoinaan säädettäessä otettiin esimerkiksi usein joku äärimmäistapaus, kuten 13-vuotias sukulaismiehen raiskaama tyttö, joka tuli raskaaksi. Suunniteltaessa lakia rekisteröidystä parisuhteesta samaa sukupuolta olevien välillä muistan, kun asiaa kommentoitiin siten, että eihän tässä ole kyse mistään avioliitosta, vain rekisteröidystä parisuhteesta (muutamia vuosia myöhemmin avioliitto tuli ajankohtaiseksi).

Otin nämä em. lakihankkeet esimerkkiluontoisesti esille, en siksi, että ottaisin tässä kantaa niihin muutoin. Lain säädäntätilanteessa esitetyt asiat ja perusteet tuppaavat laajenemaan sen jälkeen, kun laki on laadittu ja sitä aletaan soveltaa. Nyt eutanasiahankkeen myötä on otettu esimerkkejä joistakin kuolintapauksista, jotka ovat hyvin traumaattisia ja rankkoja. Niinpä katselija/kuulija voi helposti samaistua kuolevan ihmisen kärsimyksiin, ja todeta, että miksipä ei eutanasiaa noin kovasti kärsivälle ihmiselle.

Hyvä, että hankkeen etenemisessä otettiin väliaika. Ehditään keskustella ja miettiä eutanasia-asiaa perin pohjin, myös sitä vastustavien henkilöiden mielipiteitä kuunnellen. On tärkeää myös tarkastella, miten tilanne on edennyt sellaisissa maissa, joissa eutanasia on sallittu.

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

Pitkitetään potilaan elämä keinotekoisesti, kunnes potilaan pankkitili on tyhjä, sitten vedetään hengityskoneen töpselin irti.

Toimituksen poiminnat