Kari Viholainen

Kaikki ovat nyt vanhusten ja sairaiden kavereita! Näkyykö hallitusohjelmassa?

Kun seurasi alkuvuonna eduskunnassa käytyä keskustelua vanhustenhoidon tilasta niin voi sitä ihmettelyä ja järkytystä mitä kansanedustajat esittivät. Kukin vuorollaan puheli kauniisti. Tuotiin esille pahoja esimerkkejä ja kokemuksia kuinka huonosti asiat ovat. Päiviteltiin kuinka voi olla näin. Kyseltiin, eikö vanhukset ja sairaat ansaitse parempaa kun ovat ikänsä veroja maksaneet.

Puolueet syyttelivät toisiaan kun sitä ja tätä on tehty silloin ja tuolloin. Tuntui, että aivan yllättäen kaikki päättäjät olivat suuressa järkytyksen tilassa vanhusten hoidon tilasta.

Toivoa sopii, että vanhusten hoito laitetaan nyt sitten kuntoon ja tarvittava rahoitus löytyy hallitusneuvotteluissa eduskuntavaalien jälkeen, oli niissä neuvotteluissa sitten mitkä hyvänsä puolueet. Hoitoon liittyvät haasteet, ongelmat ja puutteet tiedostetaan hyvinkin tarkasti.

On käsittämätöntä, että hyvinvointivaltiossa jopa elämän loppuvaiheen hoidossa on vakavia puutteita hoitohenkilökunnan ja lääkärikunnan osaamisessa, koulutuksessa ja resurssoinnissa. Nämäkin ongelmat on tiedetty jo pitkään ja aivan viime aikoina asiaan on saatu myös tutkittua tietoa esimerkiksi Lääkäriliiton sekä sosiaali-ja terveysministeriön työryhmän selvityksissä.

Sosiaali-ja terveydenhuollon ammattijärjestöt vaativat yhdessä parempaa saattohoitoa ja ovat aloittaneet kampanjan.

https://sairaanhoitajat.fi/2019/sosiaali-ja-terveydenhuollon-ammattijarj...

Lainaus linkin tekstistä:
”Yhdenvertaisuuden ja resurssien puute kaihertavat suomalaista saattohoitoa. Suomessa saattohoito on pääpiirteittäin laadukasta, mutta sen saatavuus on jakautunut maantieteellisesti epätasaisesti, eikä saattohoitopaikkoja ole riittävästi kaikille niitä tarvitseville. Useilla sairaanhoitopiireillä ei ole tarjota riittäviä erityistason saattohoitopalveluita, ja näillä alueilla asuu noin 400 000 suomalaista. Joka kolmas saattohoitopotilas tarvitsee erityistason saattohoitoa. Hyvää saattohoitoa tulee tarjota myös kotiin asti, ja kotihoidossakin on liikaa kuntakohtaista vaihtelua.

 

Riittämättömät resurssit näkyvät myös koulutuksessa. Tällä hetkellä esimerkiksi vain lähihoitajien koulutuksessa on määritelty saatto- ja palliatiivisen hoidon ammattitaitokriteerit. Lääkärien perusopetukseen palliatiivinen hoito kuuluu pakollisena vain muutamassa yliopistossa, ja esimerkiksi Helsingin yliopistossa vain 1,5 opintopisteen verran. Vain kahdessa yliopistossa on palliatiivisen lääketieteen professuuri, vaikka alan tutkimuksen, kehittämisen ja koulutuksen tarve on ilmeinen. Lääkäriliitolla on palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, jonka on suorittanut runsaat 160 lääkäriä.

Saattohoidon laadun ja saatavuuden kehittämiseksi järjestöt vaativat saattohoitoon lisää tietotaitoa, resursseja ja alueellista yhdenvertaisuutta. Näiden toteutuminen vaatii muutoksia sekä koulutussisältöihin että terveydenhuollon lainsäädäntöön.”

——————

Nähtäväksi jää huomioidaanko hallitusneuvotteluissa lakiin hoitajamitoitus? Se tosin ei yksin riitä. Rahoitusta tarvitaan myös lääkäreiden ja hoitajien koulutukseen ja resurssien lisäämiseen, se on välttämätöntä, jotta mahdollinen hoitajamitoitus voidaan toteuttaa ja sen kautta edes yrittää turvata laadukas ja monipuolinen hoito. Myös se elämän loppuvaiheen palliatiivinen sekä saattohoito.

Vaalilupauksia on tehty ja nyt jäämme odottamaan niiden toteutumista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat